Osallistuin tänään vihreiden edustajana seppeleiden laskuun kaatuneiden muistomerkeille Liedon kirkon hautausmaalla yhdessä Vappu Nieminen-Pihalan kanssa. Meidän vuoromme oli laskea seppele vuoden 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneille.
Sisällissodan muistelu näin itsenäisyyspäivänä tuntui alkuun hieman oudolta, sillä se oli aikaa jolloin kansamme oli jakautuneempi kuin koskaan. Toisaalta on hyvä palauttaa mieliin se mistä ollaan lähdetty ja miten pitkä ja vaikea taival on tultu toimivan demokratian ja hyvinvointivaltion rakentamisen tiellä.
Tänä päivänä Suomi on mielestäni samalla tavalla enemmän sisäisen kuin ulkoisen uhan kohteena. Yhä suurempi joukko ihmisiä kokee, etteivät he ole samassa veneessä hyvinvoivan enemmistön kanssa ja entistä alttiimpia oikeistopopulistien ihmisryhmiä vastakkain asettelevalle retoriikalle.
Tämä näkyy valitettavasti myös suhtautumisessa kansainväliseen solidaarisuuteen, kuten ilmastotyöhön, turvapaikkapolitiikkaan ja kehitysapuun. Vastakkain ovat yhtäkkiä Suomen ja muun maailman huono-osaiset, vaikka ongelmien juurisyyt ovat aivan muualla.
Itsenäisyyspäivänä on mielestäni aina tärkeää muistuttaa, ettei itsenäisyys tarkoita riippumattomuutta. Vaikka olemme vapaita päättämään omista asioistamme ja halutessamme vaikka irtisanoutumaan kansainvälisestä yhteistyöstä, emme silti voi sisäänpäin käpertymällä ja rajat sulkemalla eristäytyä muusta maailmasta. Ilmastonmuutos, talous ja humanitaariset kriisit eivät valtionrajoista välitä.
Suomi voi hyvin, kun maailma voi hyvin – se on minun kivijalkani poliitikkona. Pidetään kaikki mukana rajojemme sisällä ja muistetaan, ettei ihmisarvo ole vähäisempi niiden ulkopuolella.