Tänään vietetään ensimmäistä kertaa YK:n julistamaa kansainvälistä omantunnon päivää (International Day of Conscience). Ihmisoikeusjulistuksen ensimmäisen pykälän mukaan meillä kaikilla on järki ja omatunto, ja meidän on toimittava toisiamme kohtaan veljeyden hengessä. Tarkoitus on korostaa vakauden, rauhan ja hyvinvoinnin edellytysten turvaamista ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Erityisenä tavoitteena on vahvistaa rauhan kulttuuria, jossa kestävä rauha edellyttää poliittisen ja taloudellisen keskinäisriippuvuuden lisäksi myös omaantuntoon perustuvaa solidaarisuutta. Toisin sanoen emme pysty vakauttamaan maailmaa pelkästään itsekkyyttä ruokkivia kannustimia luomalla, vaan korostamalla valtioiden rajat ylittävää ajatusta yhtäläisestä ihmisarvosta. Kehitysyhteistyöllä ja kansalaisyhteiskunnalla on tässä valtava merkitys.
Koronakriisin aikana näiden tavoitteiden tärkeys korostuu entisestään. Olemme viime päivinä saaneet lukea mm. Yhdysvaltain, Turkin ja Ranskan pysäyttämistä rahtilennoista, tarkoituksena takavarikoida muiden tilaamia suojavarusteita oman maan epidemian taltuttamiseksi. Tämä moderni merirosvous on vastenmielistä mutta ymmärrettävää kansallisvaltioihin pohjautuvassa järjestelmässä, jossa kansainvälinen solidaarisuus jää helposti kakkoseksi. Lääkkeiden yksinoikeuksia ostetaan, eurooppalaisia rokotteita ehdotetaan testattavaksi Afrikassa – onko ihmisarvo lopulta yhtäläinen vain valtionrajojen sisällä?
Ilmastonmuutoksen edetessä vastaavat kriisit yleistyvät. Meidän on vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä, jotta jokaisen oikeus elämään kotimaasta riippumatta voidaan turvata. Vain siten vältämme raadolliset varustelukilvat ja ihmisoikeudet sivuuttavat hätäratkaisut.