Yle uutisoi tällä viikolla, että kolme-kuusivuotiaat suomalaislapset syövät lihaa ja juovat maitoa viisi kertaa enemmän kuin olisi kestävää Eat Lancet -komission planetaarisen ruokavalion mallin mukaan. Myös suomalaisiin suosituksiin nähden lihaa ja maitoa kuluu runsaasti. Tämä ei ole yllättävää, koska ravitsemussuositukset eivät toteudu myöskään aikuisväestön osalta.
THL onkin käynnistämässä hanketta, jossa selvitetään kasvispainotteisemman ruokavalion vaikutuksia lasten ravitsemukseen ja terveyteen. Hankkeeseen kuuluu esimerkiksi yhteistyö päiväkoteihin toimittavien ruokapalveluiden kanssa ruokalistojen muokkaamiseksi. Tavoitteena on kansallinen malli kestävämmälle ruokatarjonnalle.
Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat vielä varsin konservatiiviset, koska ne perustuvat aina osin myös vallitsevaan ruokakulttuuriin ja pyrkivät ns. ”realistisiin” tavoitteisiin. Esimerkiksi 2018 arvostetussa Nature-lehdessä julkaistu laaja tutkimus suositteli, että lihansyöntiä olisi vähennettävä länsimaissa 90%, jos haluamme välttää vaarallisen ilmaston lämpenemisen. Myös kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC pitää lihansyönnin vähentämistä keskeisenä keinona turvarajojen sisällä pysymiseksi.
Tärkein syy eläintuotannon massiiviseen ympäristöjalanjälkeen on maankäyttö. Suomessakin peltopinta-alasta 70% käytetään eläintuotantoon vaikka valkuaisomavaraisuutemme on vain 20%. Viljasadon kierrättäminen tuotantoeläinten kautta on tehotonta ja lannanlevitystä varten raivataan jatkuvasti uutta peltopinta-alaa. Ilmaston lisäksi kärsii myös Itämeri ja luonnon monimuotoisuus.
Poliittisesti aktiivisena julkivegaanina kohtaan usein syytöksiä ”fanaattisuudesta” ja ”ideologian tuputtamisesta”. Epäilemättä myös arvot vaikuttavat politiikkasuosituksiini, mutta faktojen vertailussa en jää tappiolle nykytilanteen puolustajien kanssa väitellessä – miksi tiedeperustainen argumentointi olisi fanaattisuutta?
Ymmärrän hyvin, ettei Suomi voi muuttua vegaaniseksi hetkessä. Poliittisen ohjauksen lähtökohtana tulisi kuitenkin olla tuoreessa Dasguptan raportissakin painotettu hintalappu luonnolle ja sen suhteen askelmerkit ovat selvät: tukipolitiikassa ja julkisessa tarjonnassa on voimakkaasti siirrettävä painopistettä kasvipohjaiseen ruokaan.
Meillä Liedossa kouluissa on jo aloitettu kokeilu kasvisruoan tuomisesta vaihtoehdoksi jokaisena päivänä. Seuraava askel olisi tehdä valtaosasta nykyisen ruokalistan tarjonnasta kasvista ja tarjota kaikille halukkaille mahdollisuus vegaaniseen ruokavalioon. Tämä tarkoittaisi maltillisia investointeja henkilökunnan osaamiseen ja reseptiikan päivitykseen, sekä raaka-aineisiin.
Yksilön valinnat ovat merkityksettömiä, jos emme kykene muokkaamaan rakenteita. Minua ei kiinnosta suomalaisten vegaanien osuus väestöstä, vaan kasvispohjaisen ruoan osuus tarjonnasta ja kulutuksesta. Tehkäämme siitä halpaa, herkullista ja ennen kaikkea mahdollista jokaiselle.